Olen suhtautunut intohimoisesti jalkapalloon aivan pienestä pitäen. Alusta alkaen elin ja hengitin lajia; se täytti ajatukseni jatkuvasti. Tämä intohimo synnytti unelman, jonka toteuttaminen vaati kovaa työtä, omistautumista ja uhrauksia, mutta mahdollisti lopulta elannon hankkimisen rakastamani asian parissa. Kuten monet muutkin pelaajat, lähdin matkalle, joka vei minut ympäri maailmaa – aina pallo jaloissani ja tavoitteenani jatkuva kehittyminen niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Tiesin jo urani alkuvaiheessa, ettei tämä intohimo koskaan katoaisi ja että siirtyisin valmentajaksi heti pelaajaurani päätyttyä. Oman intohimon ja lajikokemuksen jakaminen tuntui luonnolliselta ja itsestään selvältä seuraavalta askeleelta.

Lajin parissa tekemäni matka toi elämääni parhaan joukkuetoverini ja suurimman voittoni: sen, että hän suostui jakamaan elämänsä kanssani. Muodostimme yhdessä uuden joukkueen, ja suureksi iloksemme elämäämme saapui uusia pieniä pallon ystäviä kasvattamaan joukkojamme ja ehkäpä edustamaan seuraavaa sukupolvea. Joukkuetoverini jätti pelikentät ja palasi lääkärin työn pariin; vuosien varrella hän on antanut minulle korvaamattomia terveysneuvoja, joista on ollut hyötyä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Itse aloitin valmentajauran JJK:ssa, jossa työskentelen 7–14-vuotiaiden lasten parissa. Pääsen viettämään heidän kanssaan aikaa useita kertoja viikossa ja pyrin välittämään heille rakkauttani lajia kohtaan.